Christinan toinen hiuslahjoitus
Lapsesta asti hiusvärini on herättänyt valtavasti huomiota. Todella moni aikuinen kehui hiuksiani ja kertoi yhä uudelleen, miten onnekas olin, kun minulla oli niin kaunis väri. Totuin saamaan tällaisia kommentteja, mutta en ymmärtänyt niitä. En ymmärtänyt, miksi punaisten hiusteni piti olla jotenkin erityiset. Eikä sitä ollut yhtään helpompi ymmärtää, kun aloitin koulun. Kouluaikana hiukseni olivat nimittäin edelleen monien muiden lasten kommenttien kohteena. Mutta nämä lapset – erityisesti pojat – puhuivat niistä eri tavalla, ja ajan myötä väriä käytettiin kiusaamisen välineenä. Minua kutsuttiin monilla eri haukkumanimillä, esimerkiksi "Punahilkkaksi", "mansikkahatuksi"… mutta käytettiin myös paljon karkeampia ilmaisuja. Siksi minun on myönnettävä, että usean vuoden ajan toivoin, että hiukseni olisivat olleet aivan tavallisen väriset ja vähemmän huomiota herättävät.
Vaikka kyse on "vain" hiuksista, niillä on useimmille ihmisille varsin suuri merkitys. Hoidamme niitä, värjäämme niitä ja leikkaamme niihin erilaisia kampauksia mielialamme mukaan. Minusta tuntuu, että meistä suurimmalla osalla on jonkinlainen suhde omiin hiuksiimme ja että voimme jopa olla niistä vaikutuksissa, jos lähdemme kotoa liikkeelle "huonona hiuspäivänä". Hiukset ovat osa ulkoista olemustamme ja persoonallista ilmaisua siinä missä ne vaatteetkin, jotka valitsemme päällemme. Joillekin ne tuntuvat jopa osalta persoonallisuutta. Tunnistan tämän itsessäni, ja minun on helppo kuvitella, miten se vaikuttaisi minuun, jos minulla ei yhtäkkiä enää olisi hiuspehkoani, joka on aina ollut minulle jotakin erityistä.
Olen syntynyt ja kasvanut Aalborgissa, ja olen aina tuntenut Toftildin kampaamon ja peruukkiliikkeen. Vuonna 2017 ystäväni kertoi minulle harkitsevansa hiustensa lahjoittamista tähän projektiin, jota Toftildilla oli käynnissä. Se sai myös minut pohtimaan asiaa. Olin jo valmiiksi suuri kierrättämisen ja tavaroiden eteenpäin antamisen kannattaja, joten kun kuulin, että hiuksia voi tällä tavalla hyödyntää uudelleen muiden iloksi ja avuksi, en epäröinyt hetkeäkään. Minulla oli paljon hiuksia, joita en itse tarvinnut. Joulukuussa 2017 menin paikalliselle kampaajalleni Horsensissa ja pyysin häntä leikkaamaan 30 cm hiuksia, jotka lähetettäisiin eteenpäin ja lahjoitettaisiin projektille "Love is in the hair". Rakastan ajatusta siitä, että ne, jotka ovat menettäneet omat hiuksensa – ja ehkä samalla osan persoonallisuudestaan ja ilmaisustaan – voivat saada kauniin ja luonnollisen näköisen peruukin ja toivottavasti tuntea olonsa jälleen hieman enemmän omaksi itsekseen.
Olen itse henkilökohtaisesti syntynyt hyvän hiusonnen tähtimerkin alla, joten hiukseni kasvavat melko hyvin. Siksi päätin viime vuoden joulukuussa – tasan kaksi vuotta ensimmäisen lahjoituksen jälkeen – jälleen leikata hiukseni ja antaa vielä yhden lahjoituksen tähän upeaan tarkoitukseen.
