Kauneutta ei määritä hiuksesi

Linen oma kertomus hiusten lahjoittamisesta

Nyt olen vihdoin rohkaistunut lahjoittamaan kaikki hiukseni – prosessi, joka on ollut mielessäni jo pitkään. Kaikki alkoi ajatuksesta, jonka sain lähes 6–7 vuotta sitten. Silloin minulla oli pitkät hiukset, mutta ihastuin lyhyeen hiustyyliin.

Kun myöhemmin päätin leikata hiukseni pitkään polkkatukkaan, niissä oli vaaleita raitoja, enkä siksi voinut lahjoittaa niitä – mutta pidin ajatuksesta kiinni. Jonain päivänä minulla olisi lyhyet hiukset ja lahjoittaisin omani. En oikeastaan muista tarkalleen, miten ajatus aivan lyhyestä siilitukasta alkoi, mutta siitä tuli yksinkertaisesti asia, jonka halusin tehdä jonain päivänä, kun rohkeutta olisi tarpeeksi.

Tällä hetkellä pidän välivuotta, ja tiesin, että nyt tai ei koskaan. Aloin ajatella sitä yhä enemmän, ja lopulta tuntui, etten ajatellut juuri muuta. Eräänä päivänä kirjoitin ystävälleni: “nyt se tapahtuu” – sen jälkeen sovimme päivän, jolloin tapasimme porukalla ystävieni kanssa. Laitoimme hiukset osioihin, leikkasimme kaiken pois ja lähetin hiukset Toftildille.

Voin kyllä tunnistaa sen, että ihmiset katsovat enemmän nyt, kun päässäni on vain noin 6 mm hiusta.

Pikkuveljeni sanoi minulle myös hiljattain, kun olimme kävelykadulla, että ihmiset katsoivat paljon, ja tietenkin huomaan sen itsekin, mutta se ei oikeastaan enää vaikuta minuun. Koen itse asiassa saaneeni enemmän itsevarmuutta ja olevani nyt enemmän sinut itseni ja sen kanssa, kuka olen.

Se on ehdottomasti tehnyt minusta vahvemman ihmisen, koska uskalsin tehdä sen. Myös ystävien, perheen ja yöelämässä tapaamieni ihmisten myönteinen palaute on auttanut. Olen joka tapauksessa huomannut, että hiusten lahjoittamiseen liittyy paljon kunnioitusta, enemmän kuin olin itse osannut ajatella, ja että moni haluaisi myös todella tehdä saman.

Olin valmistellut itseäni sekä ystäviäni ja perhettäni siihen, että luultavasti katuisin sitä muutaman päivän jälkeen, mutta sitä päivää ei ole tullut.

Uskon, että se johtuu siitä, että olin kantanut ajatusta mukanani niin pitkään, joten huomasin, ettei muutos ollut minulle lopulta niin suuri mullistus kuin aluksi kuvittelin.

Rakastuin siihen heti alusta asti, ja rakastan sitä edelleen nyt, kuukautta myöhemmin. Mutta siitä huolimatta ei ole niin, ettenkö joskus kaipaisi pitkiä hiuksia – joskus kaipaan. Silloin ajattelen, että hiukset palvelevat hyvää tarkoitusta, ja silloin tiedän tehneeni oikean ratkaisun. En vielä aivan tiedä, kuinka kauan pidän hiukseni näin lyhyinä, mutta minulla on valinta, haluanko pitkät vai lyhyet hiukset. Lahjoittamalla hiukseni Toftildille tiedän antavani apua ja mahdollisuuden, jotta myös muut tytöt ja pojat voivat itse olla tilanteessa, jossa heillä on valinta siitä, haluavatko he pitkät vai lyhyet hiukset.

Lopuksi haluan sanoa, että kaikkien kannattaa ehdottomasti jatkaa hiusten lahjoittamista. Voi hyvin olla kaunis sekä ilman hiuksia että hiusten kanssa, mutta kyse on myös vahvasti muiden auttamisesta, jotta heillä olisi jälleen mahdollisuus valita, missä he tuntevat olonsa mukavimmaksi.

Ystävällisin terveisin Line