Olen haaveillut päiväunissani hiusteni leikkaamisesta pois
Tarina Birnan hiuslahjoituksen takana
Lahjoitukseni taustalla on useita syitä – pikemminkin kyse on ollut prosessista.
Teini-iästä asti olen ollut hyvin iloinen ja ylpeä pitkistä, paksuista hiuksistani ja samaistanut itseni niihin vahvasti.
Laulu, joka auttoi eteenpäin
Viime kesänä minusta tuli taas sinkku 28-vuotiaana, oltuani kahdessa eri parisuhteessa viimeisten 5 vuoden aikana. Sen jälkeen minun on pitänyt opetella olemaan sinut sinkkuna olemisen kanssa, ja olen kuunnellut paljon Maggie Rogersin kappaletta Alaska. Hän laulaa:
"Cut my hair so I could rock back and forth
Without thinking of you
Learned to talk and say
Whatever I wanted to"
Tuo teksti on inspiroinut minua, ja olen haaveillut päiväunissani hiusteni leikkaamisesta pois. Tammikuussa yksi opiskelukavereistani kertoi minulle, että hän oli lahjoittanut hiuksensa peruukkeihin syöpää sairastaville.
Sillä hetkellä päätös oli tehty – minulle ei enää tuntunut järkevältä kulkea ympäriinsä kaikkien noiden hiusten kanssa, kun ne voisivat tuottaa iloa jollekin toiselle, joka tarvitsee niitä.
Sitten elämä jatkui enkä oikein saanut tehtyä sitä. Kunnes jouduin eristäytymään kotiin flunssan takia ja minusta tuli tarpeeksi levoton.
https://www.youtube.com/embed/o2jEpBTVTi4?&wmode=opaque&rel=0
Tässä vielä pieni lisäys siitä, miltä minusta tuntuu jälkeenpäin...
Yllätin itseni suuresti sillä, että oikeasti tein sen. On vienyt muutaman päivän, että asia on saanut asettua ja että olen tottunut siihen.
Nyt, viikkoa myöhemmin, olen valtavan iloinen uusista hiuksistani ja tunnen oloni kevyemmäksi. Olen sitä myös kirjaimellisesti, 134 grammaa. Jäljelle on jäänyt enemmän itsekunnioitusta ja ylpeyttä siitä rohkeudesta, jota tähän tarvittiin.
Tässä Birna uusien hiustensa kanssa. Hän näyttää niin ihanalta ❤
