Voi olla kuin Peppi ilman lettejä

Heinäkuussa 2016 minut leikattiin rintasyövän vuoksi. Oikeasta rinnasta poistettiin 2,3 cm:n kokoinen kasvain, 250 ml rintakudosta sekä kaikki oikean kainalon imusolmukkeet. Uusiutumisen riskin pienentämiseksi minun piti käydä läpi 18 viikon kemoterapia ja 5 viikon sädehoito.

Minulla oli ollut pitkät hiukset lähes 50 vuoden ajan, joten oli haikeaa myöntää, että kemoterapia saisi hiukseni lähtemään.

"No niin. Sitä on turha itkeä." ajattelin. Jos en itse voi pitää hiuksiani, voisiko niistä olla iloa jollekin toiselle? Etsin netistä: minne voisin lahjoittaa hiuksia? En löydä mitään. Outoa kyllä.

Ensimmäinen kemoterapiahoito

Ensimmäisen kemoterapiahoidon jälkeen – jolloin tuskin uskalsin edes harjata hiuksiani peläten, että ne putoaisivat – hiukseni näyttivät tältä. Jättimäinen poninhäntä-linnunpesä.

Kolme viikkoa myöhemmin, toisen kemoterapiahoitokerran jälkeen, linnunpesä oli entistä suurempi. Heräsin joka aamu siihen, että sängyssä ympärilläni oli isoja takkuuntuneiden hiusten kasoja. "Harmi, etten ehtinyt antaa niitä pois ennen kuin niiden kanssa tuli täysin mahdoton pärjätä."

Tapaan muita rintasyöpää sairastavia naisia. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän kaljuja, joten vähitellen olin valmis ajamaan pois hiusteni surulliset rippeet. Lokakuussa mieheni otti hiustrimmerin esiin ja teki nopeasti selvää jälkeä: linnunpesä sai lähteä. Voi miten kylmä päähän tuleekaan ilman hiuksia! Palelee. Palelee. Palelee! Käytän pipoja, huiveja ja huppuja. Nukunkin pipo päässä, etten palelisi.

Kaupoissa opin tunnistamaan muita, joilta hiukset ovat lähteneet kemoterapiahoitojen vuoksi. Meillä on hiusten puuttumisen lisäksi aivan omanlainen harmahtava ihonväri. Nyökkäämme kohteliaasti toisillemme ja hymyilemme.

Kemoterapiahoidot päättyvät marraskuussa 2016, ja kaksi kuukautta myöhemmin ensimmäinen untuvainen uusi hius alkaa ilmestyä päähän. Ihanaa, ettei palele enää koko aikaa! Yömyssy pois.

Helmikuussa, toukokuussa ja marraskuussa 2017 hiukset näyttivät tältä:

Aluksi ne olivat aivan harmaanvalkoiset, ja vasta myöhemmin hiuksista tuli yhä punaisemmat harmaiden raitojen kanssa. Hassua kyllä, hiusversioni 2 on huomattavasti paksumpi kuin ennen. Siitä on tullut kunnon tukka!

Hiuslahjoitus vuonna 2018

Tammikuussa 2018 aloitin tanskalaisessa rintasyövästä selviytyneiden lohikäärmevenejoukkueessa. Kun joukkueeseen tulee uusia jäseniä emmekä muista, kuka henkilö on, kuvaukset kuten "hänellä on Facebookissa kiharat" tai "se, jolla on se… tukka" eivät juuri auta. Silloin käy kristallinkirkkaaksi, että hiukset merkitsevät todella paljon. Sekä omalle minäkuvallemme että sille, miten muut meidät näkevät. Usein juuri hiuksiin turvaudumme ensimmäisenä, kun kuvailemme toistemme ulkonäköä.

Heinäkuussa 2018 lohikäärmevenejoukkue matkustaa Firenzeen kansainvälisiin lohikäärmevenekilpailuihin. On hirvittävän kuuma, ja olen jatkuvasti hengästynyt ja väsynyt. Kotiin palattuani hengästyminen jatkuu.

Elokuussa minut otetaan kiireellisesti sisään keuhkosairauksien osastolle, jossa lääkärit näkevät, että oikean keuhkon ympärille on kertynyt nestettä. Kudosnäyte lähetetään analysoitavaksi, ja viikkoa myöhemmin käy selväksi, että rintasyöpäni on levinnyt. Nyt minulla on siis "siunauksena" rintasyöpä, joka on levinnyt muun muassa maksaan, luihin ja oikeaan keuhkoon.

Olen saanut erilaisia kemoterapiahoitoja elokuusta 2018 lähtien, ja olen ollut onnekas, ettei hoito ole vaikuttanut hiuksiini. Tammikuussa 2020 vaihdan kuitenkin uuteen kemoterapiaan, jonka sivuvaikutuksena hiukset lähtevät.

Jälleen kerran haluan lahjoittaa hiukseni, kun en kuitenkaan voi itse pitää niitä.

Ja ajatella, miten onnekas voikaan olla!

Koko syöpämatkani ajan olen kirjoittanut blogia. Toftildin ihana työntekijä kommentoi blogissa, että saan mielelläni lahjoittaa hiukseni Love is in the Hairille. Löydän Hillerødistä kampaajan, joka on mukana projektissa.

Kolmen vuoden ilman hiustenleikkausta jälkeen saan hiuksistani melkein nutturan! Leikkauksen jälkeen jäljelle jäi ultralyhyt kampaus, joka kestää korkeintaan 2–3 viikkoa ennen kuin loputkin hiukset lähtevät. Ja mikä parasta, hiuksista saatiin 5 lettiä, joista voi tulla peruukkeja!

En odota innolla sitä, että palelee taas. Sen sijaan minua ilahduttaa suunnattomasti, että kemoterapian koettelemat hiukseni tulevat muiden hyödyksi. Tuntuu (ja tuntui) niin suurelta haaskaukselta heittää ne vain pois.

Rakkaat letit!

Hyvää matkaa!

Lämpimin terveisin Ulla