Tupee antoi minulle uutta rohkeutta ja uutta iloa arkeen
Lue Marcuksen tarina siitä, millaista on olla nuori ja elää hiustenlähdön kanssa – ja miten tupee muutti kaiken hänen kohdallaan.
"Voi hyvänen aika, miten ohuet hiukset sinulla on."
"Wow, näytät kyllä paljon vanhemmalta."
"Eikö sinun kannattaisi vain mennä Turkkiin tekemään uusi hiusraja?"
Olen kuullut nuo lauseet niin monta kertaa, ettei minulla ole edes tarpeeksi sormia niiden laskemiseen. Ja olen ihan rehellinen: se on sattunut!
Hiukseni alkoivat ohentua jo ennen efterskolea, ja vuosi vuodelta tilanne paheni. Teini-ikäisenä itsetuntoni otti todella koville, kun jouduin kulkemaan niin ohuilla hiuksilla. Tuntui siltä, että hiuksistani tuli aihe, joka saattoi nousta esiin milloin tahansa – juhlissa, syntymäpäivillä, jopa kaupungilla, missä käytin enemmän energiaa hiusteni peittämiseen kuin elämästä nauttimiseen.
Inhosin tuulista säätä, ja yritin pidellä hiuksiani paikallaan, jotta en paljastaisi kaljua kohtaa, jonka pelkäsin muiden näkevän. Tai kun kuivasin hiuksiani pyyhkeeseen ja pelkäsin, kuinka monta hiusta siihen tällä kertaa jäisi kiinni. Pieniä tilanteita, jotka eivät muille merkitse mitään – mutta minulle ne tuntuivat valtavilta tappioilta.
Kun täytin 18 vuotta, tiesin kyllä, mihin suuntaan tilanne oli menossa. Selvitin hiustensiirtoa, mutta minulle kerrottiin, että olin liian nuori. Niinpä jouduin elämään viimeiset teinivuoteni epävarmuuden kanssa, joka muistutti minua jatkuvasti siitä, etten ollut samanlainen kuin muut.
Mutta sitten – pari vuotta myöhemmin – tuli käännekohta. Upea Vibeke, joka on itsekin käynyt läpi paljon, suositteli minulle, että kävisin juttelemassa Toftildin Aarhusin liikkeessä. Olin aluksi skeptinen, mutta päätin tarttua tilaisuuteen.
Pääsin keskustelemaan kampaajan kanssa, joka kuunteli, ymmärsi ja näytti minulle mahdollisuuksia, joista en ollut koskaan uskaltanut edes haaveilla. Ja yhtäkkiä saatoin sanoa: "Haluan niin kovasti, että voin taas tehdä kampauksen." Ja hän vastasi: "Tämän kanssa pystyt siihen." 🙌🏻
