Elman pitkät kutrit
Kun Elma syntyi, hiuksia ei juuri ollut päässä. Äitinä toivoin kovasti pitkiä kutreja, joihin voisi tehdä lettejä, mutta niiden kasvamista saatiin odottaa muutama vuosi. Noin 3–4 vuoden iässä, kun hänen hiuksensa alkoivat todella kasvaa, niistä tuli todella pitkät ja kauniit, emmekä malttaneet leikata niitä. Mutta kun Elma täytti 5 vuotta vuonna 2018, hiukset olivat kasvaneet jo niin pitkiksi, että sakset oli aika ottaa esiin. Päiväkodin hiekkalaatikot eivät tehneet pitkien hiusten pesemisestä yhtään helpompaa joka päivä (lue: hänen äitinsä kannalta 😉). Niinpä aloin etsiä tietoa hiuslahjoituksista.
Instagramissa törmäsin Toftildin hiuslahjoitukseen, ja otin heti yhteyttä! Elma oli valmis leikkaamaan pitkät hiuksensa, ja olimme puhuneet paljon siitä, että hän voisi antaa pitkät hiuksensa jollekin, joka tarvitsee niitä enemmän. Ehkä muut lapset, jotka olivat menettäneet hiuksensa, voisivat saada iloa hänen hiuksistaan. Elman isoisä, entinen kampaaja, tarttui lopulta saksiin, ja hiuksista leikattiin peräti 30 cm. Lähetimme hiukset eteenpäin, ja Elma sai hiuslahjoituksestaan diplomin, jonka hän vei iloisena päiväkotiin näytettäväksi. Hän oli siitä uskomattoman ylpeä, ja niin olimme mekin.
Ja onnekkaasti Elman hiukset kasvoivat jälleen pitkiksi. Kun Elma täytti 7 vuotta vuonna 2020, hän puhui paljon siitä, miten hän viimeksi leikkasi ja lahjoitti hiuksensa. Toisen kerran peräkkäin pyysimme isoisää leikkaamaan kutrit, ja jälleen hiukset lähtivät Toftildille. Kolmas kerta oli hieman erilainen, sillä Elma on nyt kasvanut isommaksi ja ymmärtää asiaa paljon enemmän. Elma on tänään 9-vuotias, ja kesästä lähtien hän on puhunut paljon siitä, että oli jo väsynyt pitkiin hiuksiin – niistä oli vähitellen tullut niin pitkät ja paksut, että niiden selvittäminen pesun jälkeen vaati paljon tuotteita. Jossain vaiheessa hän sanoi: ”Mutta äiti, hiusten leikkaaminen ilman että niille tehdään mitään on ihan hukkaa, jos ne vain heitetään pois – minä haluan lahjoittaa hiukseni taas.” Tällä kertaa Elma toivoi kovasti pääsevänsä ”oikealle kampaajalle”, koska isoisä oli hoitanut homman kotona edelliset kaksi kertaa.
Toiveen mukaisesti löysimme kaupungista kampaajan, joka mittasi hiukset, ja aivan oikein – niistä riitti hyvin vielä yhteen lahjoitukseen. Elman jaoks oli todella tärkeää, että se onnistui vielä kerran. Myönnän, että olin valtavan ylpeä, sillä tällä kertaa hän teki lahjoittamispäätöksen itse. Ja samalla minulle tuli mieleen, että äitinä olen varmasti vaikuttanut valintaan hieman, koska olin aiemmin tehnyt saman päätöksen hänen puolestaan 😉 Olemme todella iloisia siitä, että meillä on mahdollisuus lahjoittaa. Se merkitsee meille paljon, koska syöpä on koskettanut myös omaa elämäämme läheltä. Elma on yleisesti herkkä ja huolehtivainen tyttö, jolle on tärkeää, että ”kaikilla on hyvä olla”, joten jos hän saattoi tehdä pienen eron leikkaamalla hiuksensa, jotta muut voisivat saada siitä iloa, se toi iloa myös hänelle!
