Saat minun hiukseni. En vain tiedä, miten se tehdään.

Nimeni on Kiki, ja elän tänä päivänä alopecian ja hiusten ohenemisen kanssa.

Ensimmäisen kerran aloin huomata, että jokin ei ollut niin kuin ennen, keväällä 2024.

Hiuksia irtosi paljon, ja kun olin kampaajalla, hän huomasi takaraivossani pienen kaljun kohdan – suunnilleen 1 kruunun kolikon kokoisen.

Pitkään aikaan ei tapahtunut kovin paljon. Mutta kesän 2025 aikana hiukset alkoivat selvästi ohentua, ja alue kasvoi noin 9 x 9 cm kokoiseksi. Myöhemmin huomasin myös pienemmän kohdan ohimollani.

Onneksi minulla on ennestään ollut melko paksut hiukset, joten toistaiseksi pystyn peittämään alueet päällihiuksillani, jos laitan ne tietyllä tavalla. Mutta vaikka se ei välttämättä näy muille, se vie silti paljon tilaa ajatuksissani.

Olen esimerkiksi saanut tavaksi laittaa lippalakin päähän, kun menen paikkaan, jossa on paljon ihmisiä.

Kun ihmiset reagoivat

Kun kertoo muille, että menettää hiuksiaan, ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin.

Jotkut sanovat, että pitää vain rentoutua – että kyse on varmasti stressistä ja että hiukset kyllä kasvavat takaisin. Toiset vertaavat sitä raskauden aikaiseen hiustenlähtöön.

Ja sitten on niitä, jotka eivät oikein tiedä, mitä sanoa.

Olen myös kokenut reaktioita, jotka sattuivat enemmän.

Kerran halasin kaveria. Sen jälkeen hän valitti, että hänen vaatteisiinsa oli tarttunut hiuksia – ja se sai minut tuntemaan itseni ällöttäväksi.

Toinen sanoi suoraan, etten ollut ennestäänkään kovin kaunis – ja ettei kukaan haluaisi kaljua kumppania.

Se kommentti jäi syvälle mieleeni. Niin syvälle, että lakkasin sen jälkeen kertomasta muille hiustenlähdöstäni.

 

Jäädä yksin kysymysten kanssa

Samaan aikaan huomasin, kuinka vaikeaa vastausten löytäminen voi olla.

Kun hiukset alkavat muuttua tai lähteä, mukana tulee paljon kysymyksiä – eikä aina selkeitä vastauksia.

Vähitellen sain tietää, että kokemaani kutsutaan alopeciaksi, jossa hiuksia voi lähteä laikkuina.

Mutta vaikka tiesin sen, minulle jäi silti paljon kysymyksiä.

Ja tunne siitä, että olin asian kanssa aika yksin.

 

Täysin toisenlainen reaktio

Hiljattain rohkaistuin kuitenkin kertomaan hiustenlähdöstäni ystävälle.

Hän sattuu olemaan ystävä, jolla on sama hiusväri kuin minulla. Sama pituus. Lähes samanlainen hiuslaatu.

Kun kerroin hänelle asiasta, hän vain katsoi minua ja sanoi – täysin epäröimättä:

“Saat minun hiukseni. En vain tiedä, miten se tehdään.”

Silmäni kostuivat, ja hiljennyin täysin.

Koska joskus tuki ei ole monimutkaista.
Se on vain ihminen, joka tarkoittaa sitä, mitä sanoo.

 

Jos tarinani voi auttaa muita

Olen päättänyt jakaa tarinani, koska toivon, että se voi lisätä ymmärrystä edes vähän.

Monet yhdistävät hiustenlähdön joko stressiin tai syöpään. Mutta on myös muita syitä sille, miksi hiukset voivat muuttua tai alkaa lähteä – muun muassa alopecia.

Jos kokemukseni saa edes muutaman ihmisen pysähtymään ja miettimään, miten puhumme ihmisille, jotka kokevat hiustenlähtöä, minusta on merkityksellistä kertoa siitä.

- Kiki P.

Haluatko tietää lisää?

Jos olet – kuten Kikin ystävä – ajatellut: “Haluaisin auttaa, en vain tiedä miten”, löydät myös hiusten lahjoittamista koskevan oppaamme täältä:
Näin lahjoitat hiuksia

Yksi lahjoitus ei nimittäin riitä tekemään hiusratkaisua heille, joilta hiukset puuttuvat.
Tyypillisesti tarvitaan 4–6 lahjoitusta.