No mutta… sehän kasvaa takaisin.
Iben on 8-vuotias. Ja tammikuussa 2026 hän päätti lahjoittaa hiuksensa jo kolmannen kerran.
On olemassa lauseita, jotka osuvat suoraan sydämeen. Eräänä päivänä Iben sanoi aivan luonnollisesti:
”Enhän minä tiedä, voinko itse joskus tarvita sitä, että joku lahjoittaa minulle hiuksia.”
Kaikki alkoi isosiskosta
Tarina alkoi muutama vuosi sitten, kun Ibenin isosisko Naja kuuli ystäväni tyttärestä, jolla oli pienenä leukemia ja joka menetti kaikki hiuksensa hoitojen aikana.
Se teki Najaan suuren vaikutuksen. Niin suuren, että hän päätti lahjoittaa hiuksensa.
Ja siitä alkoi jotain, jonka emme koskaan olisi kuvitelleet kasvavan näin suureksi.
Ensimmäinen ja toinen lahjoitus
Vuonna 2021 Iben lahjoitti hiuksensa ensimmäisen kerran – yhdessä Najan kanssa.
Se ei ollut mitään, mihin häntä olisi houkuteltu. Päinvastoin. Hän oli aivan varma. Hän halusi antaa jotain eteenpäin.
Kun hän vuonna 2023 päätti tehdä sen uudelleen, oli selvää, että kyse ei ollut vain kauniista ajatuksesta. Siitä oli tullut hänen oma päätöksensä. Jotain, mistä hän itse otti vastuun. Jotain, mitä hän piti tärkeänä.
Kolmas lahjoitus – tammikuu 2026
Ja sitten nyt tammikuussa 2026 Iben lahjoitti hiuksensa kolmannen kerran.
Kun kampaajan piti leikata hiukset, hän oli hyvin huolehtivainen ja sanoi, ettei Iben saisi tulla surulliseksi.
Mutta Iben vain katsoi häntä ja sanoi:
”No mutta… sehän kasvaa takaisin.”
Ja juuri näin hän on ajatellut koko ajan.
Hän ei ole katunut sekuntiakaan. Hän pitää lyhyistä hiuksistaan – ja on itse asiassa tullut niiden kanssa niin varmaksi, että on nyt aivan päättänyt oppia hoitamaan niitä itse.
Suuria ajatuksia pieneltä tytöltä
Olemme kotona puhuneet paljon lahjoittamisesta – sekä hiusten että elinten.
Sekä isä että äiti on rekisteröity elinluovuttajiksi, ja olemme aina puhuneet siitä, että elämässä voi tulla tarve saada apua.
Ja jos haluaa voida vastaanottaa silloin, kun sitä tarvitsee, täytyy myös itse antaa silloin, kun siihen pystyy.
Meille se on lähimmäisenrakkautta.
Ja sitä haluamme opettaa lapsillemme.
Iben tietää, että hän tekee eron.
Ja hän tietää, että jossain on toinen ihminen, joka iloitsee siitä, mitä hän on antanut.
Hän on pieni tyttö, jolla on vahva tahto – ja kun hän päättää jotain, hän myös tekee sen.
Voin sanoa vain yhden asian:
Olen erittäin ylpeä äiti.
– Karina, Ibenin ja Najan äiti
